Saattohoitoa

Harjoitteluuni kuuluu myös saattohoito. Omassa työssäni olen ollut saattohoitamassa ja laittamassa vainajaa, mutta nyt olen päässyt hieman näkemään miten asiat Ruotsissa etenevät.

Suomi-kodilla iäkäs, yli yhdeksänkymmentä vuotta, asukas meni heikkoon kuntoon. Kuumetta, kivulias, erittäin rohiseva hengitys ja apulihaksilla osittain hengittäminen. Lääkäri oli juuri silloin talossa ja määräsi kivun lievitystä ja tavallisten lääkkeiden lopettamisen. Asukas oli ennekin ollut huonossa kunnossa, mutta nyt tuntui siltä, ettei hän enää jaksa elää.

Suomi-kodilla kenekään saattohoitopäätöksen saaneen asukkaan ei tarvitse olla hetkeäkään yksikseen. Johtaja on määrännyt, että joku aina valvoo asukkaan luona. Valvomista tietysti vuorotellaan, mutta silloin talossa on vartavasten ylimääräisiä työntekijöitä, myös yöllä.

Erittäin hienoa on myös se, että asukasta pyritään nostamaan ylös, kunnolliseen istuma-asentoon tai kokonaan nosturilla ylös, jos asukas vain on pystyvä siihen. Siis, vaikka ollaan jo saattohoitotilanteessa. Selityksenä se, että kunnollisessa istuma-asennossa keuhkot saavat paremmin ilmaa, mikä auttaa limaisuuteen. Mekin nostimme asukasta ja todellakin, hän pystyi hengittämään hyvin ilman rohinaa. Istumiset eivät kestäneet kuin noin 20-30 min.

Asukkaan luona valvottiin pari päivää tauotta. Minäkin valvoin vuorossa monta tuntia. Sukulaisia kävi ja ihme tapahtui. Asukas toipui ihmeen kaupalla taas virkeäksi. Ei voi muuta kuin ihmetellä ihmisen elämänhalua.